Annesophia on tanssija, sertifioitu Wuji gong -ohjaaja ja ihminen, joka tietää, mitä tarkoittaa tarve voida luottaa omiin jalkoihinsa. Hän on 57-vuotias ja elää aktiivista elämää, joka vaatii läsnäoloa, yhteyttä maahan ja liikkumisen vapautta. Hänelle paljasjalkakengät eivät ole trendi tai elämäntapajulistus – ne ovat väline, jolla hän säilyttää yhteyden kehoonsa, harjoittamiseensa ja hyvinvointiinsa.
Liike alkaa jaloista
Tanssiipa Annesophia ulkona tai harjoittaa Wuji gongia metsässä, hän tarvitsee kehon ja alustan hienovaraista vuorovaikutusta.
"Voin tehdä hyppyjä vain, jos kengissäni on taipuisa pohja."
Hän alkoi käyttää paljasjalkakenkiä, ei muodin tai kuntoilun vuoksi, vaan koska hänen täytyi tuntea jalkansa – olla samanaikaisesti juurtunut ja liikkuva. Tämä yhteys on keskeinen hänen opetuksessaan ja tavassaan liikkua maailmassa.
Harjoittaminen vaatii kosketusta
Wuji gong on meditatiivinen kamppailulaji, jossa keskitytään energian virtaukseen, yhteyteen maahan ja tasapainoon. Opettajana Annesophia opettaa terapeuteille, miten he voivat sisällyttää liikkeen työhönsä. Se kuitenkin edellyttää, että hänellä on kunnollinen kosketus maahan.
"Minun täytyy voida liikkua vapaasti jalkojeni varassa, ja niiden täytyy pysyä koko ajan tasapainossa, kun käännyn."
Paljasjalkakengillä hän säilyttää tämän kosketuksen – myös vuodenaikojen vaihtuessa.
"Kesällä seison paljain jaloin, mutta syksyllä on lahja voida mennä metsään harjoittamaan Wuji gongia ja tuntea silti maa allani."
Toimintakyvyn palauttaminen yhteyden palautumisen kautta
Annesophia on sairastanut syövän kahdesti. Solunsalpaajahoidon jälkeen hänellä oli vakavia hermovaurioita jaloissa. Lääkärit ehdottivat pohjallisia ja sanoivat, että hänen oli opittava elämään rajoitusten kanssa. Se ei kuitenkaan tuntunut hänestä oikealta.
"Solunsalpaajahoidon jälkeen pystyin kävelemään vain 500 metriä. Lääkärit puhuivat pohjallisista ja siitä, että minun pitäisi oppia elämään sen kanssa."
Sen sijaan hän palasi siihen, minkä jo tunsi: paljasjalkatyyppisiin jalkineisiin. Useita vuosia aiemmin hän oli käyttänyt FiveFingers-kenkiä ja harjoittanut jalkojaan luonnollisen liikkeen avulla.
"Pohjalliset eivät auttaneet minua lainkaan. Palasin paljasjalkakenkiin."
Vaihdon jälkeen hän on palauttanut kävelykykyään ja voimiaan.
"Nyt olen käyttänyt paljasjalkakenkiä noin kaksi vuotta, eikä jaloissani ole mitään ongelmia. Kävelen viisi kilometriä vaivatta."
Se, mikä toimii hänelle
Annesophian tarinassa ei ole kyse yhden oikean ratkaisun löytämisestä – vaan luottamisesta siihen, mikä tuntuu oikealta. Hänelle se tarkoittaa kenkiä, joissa jalat voivat liikkua, aistia ja mukautua.
"Jos laitan jalkaan tavalliset kengät, joissa on jalkaholvin tuki ja kapea kärkiosa, minulle tulee kipuja jo yhden kilometrin jälkeen."
Hänen kokemuksensa muistuttaa siitä, että pienillä valinnoilla – kuten sillä, miten päätämme seistä ja kävellä – voi olla pysyvä merkitys sille, miten palaudumme, liikumme ja tunnemme yhteyden itseemme.
Lue blogistamme lisää Annesophian tarinan kaltaisia tarinoita. Tai vielä parempaa: kokeile itse yhtä paria ja tunne ero.
